Jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun – Annan tarina

Mä olen Anna (nimi muutettu) – äiti, opiskelija ja seksityöläinen. Äitiys on kokonaisvaltaista, mutta opiskelijana olo ja seksityöläisyys ovat vain osa minua.

Lapsuudenkotini oli köyhä, puutetta ihan kaikesta. Ajattelin aina, että jos saan oman perheen, niin mun lasten ei tarvitse kituuttaa köyhyydessä ja ne saa harrastaa, jos haluavat. Ei se sit ihan niin mennyt. Kun jäin yksin lasten kanssa, niin olihan se elämä aika ankeeta.  Ruuasta ei ollut puutetta, mutta melkein kaikesta muusta kyllä. Kun tajusin, ettei toiselta vanhemmalta saa muuta tukea kuin elatusmaksut, niin piti miettiä vaihtoehtoja. Töihin meno oli hankalaa, kun lapset olivat niin pieniä – kuopus vasta vauva. Tein välillä keikkatöitä, mutta sitä oli satunnaisesti ja epävarmuus töiden saamisesta oli kuluttavaa. Sossukin tuli mieleen ja hain mä sieltäkin avustusta.

Uudelle ”uralle”

Halusin tulla toimeen omillani ja seksityö tuli mieleeni ja se tuntui ihan hyvältä ratkaisulta. Olen tehnyt keikkaa vaihtelevasti jo useamman vuoden. Kun vuokrarahat eivät ole maksupäivänä kasassa, lapset tarvitsevat kännykät tai harrastuksiin menee odotettua enemmän rahaa, rahantarve on aivan arkisiin juttuihin.

Seksityö ei ole mulle ongelma, mutta onhan se jotain sellaista mistä ei voi julkisesti puhua ja aika harva kaverikin tietää. Joitakin kavereita on pudonnut matkasta. Salailu on rankkaa ja jotenkin toivoisin, että tämä olisi ihan samanlainen työ kuin kaikki muutkin työt. Koska minä ajattelen olevani palveluammatissa seksityöläisenä. On paljon miehiä, joilla on puute toisen ihmisen läheisyydestä, kosketuksesta ja hellyydestä. Seksityö voi olla ihan vaan lähellä olemista.

Apua ja vertaistukea Pro-tukipisteeltä

Kyllä mä välillä mietin kuinka kauan seksityötä voi tehdä, vaikka tykkäänkin tästä. Lapset kasvavat ja alkavat kysellä. Koska myös opiskelen, niin totta kai toivon, että voisin joskus työllistyä opiskelemalleni alalle.  Ainakin toistaiseksi teen tätä ja se on mulle ok.

Tutustuminen toisiin seksityötä tai muuta erotiikkatyötä tekeviin on ollut iso asia. Siinä joukossa ei tarvitse miettiä, mitä päästää suustaan ja kaikki ymmärtää, mistä puhutaan. Joskus me tavataan vaikka kahvilla, mutta aika usein menen Pro-tukipisteelle tapaamaan toisia tai puhumaan henkilökunnan kanssa. Siellä meitä kohdellaan ihan tavallisina ihmisinä ja saan apua ongelmiini. Kun ei voi vaan mennä terveyskeskukseen tai muun viranomaisen pakeille, koska pelkään seksityön tulevan esiin. Musta on ihan hyvä tehdä tätä työtä, mutta viranomaisten reaktiot ovat sellaisia, että tekisi mieli vajota penkin alle. Huoraleima on aika raskas kantaa.

Terveisin Anna

 

Pro-tukipiste, Tampere

Aleksis Kiven katu 10 E, 3. krs
33210 TAMPERE
+358 (0)3 3454 2200